Toiminnanjohtajalta: Ajatuksia tuomaritoiminnasta

01.05.2018 19:49

Tuomaritoiminta on yksi raviurheilun kestoteemoja. Se herättää välillä suuria tunteita niin kilpailijoiden kuin pelaajien keskuudessa. Ja miksi ei herättäisi? Tuomaristojen tekemillä ratkaisuilla on usein huomattavia taloudellisia vaikutuksia niin hevosenomistajille, ohjastajille kuin valmentajille. Ne vaikuttavat merkittävällä tavalla myös totoeurojen jakoon.

Viime kädessä tuomaristot ovat viimeisenä lukkona siinä ketjussa, jossa päätetään vuositasolla miljoonien eurojen kohtalosta. Siksi kritiikki ja keskustelu tuomaristojen toiminnasta on perusteltua – ja jopa erittäin toivottavaa.

Ravien tuomaritoimintaa on hiljattain käsitelty muun muassa Jukka-Pekka Kauhasen Ravinetin blogikirjoituksessa 24.4.2018 sekä Ravinetin Turpakäräjillä 25.4.2018. Tässä kirjoituksessa jatkan edellä mainituissa foorumeissa käsitellyistä teemoista. Taustaksi kerrottakoon, että toimin itse tuomarina vuosina 2002—2013 ja 2016—2017 yhteensä  yli 500 ravitapahtumassa. Valvojanoikeudet sain vuonna 2009 ja parhaimmillaan toimintakertoja kertyi yhden kalenterivuoden aikana 68 kpl. 

Sääntöjen yhtenäinen tulkinta kautta maan

Kuten Jukka-Pekka Kauhanen blogissaan totesi, säännöt ovat hyviä, mutta niiden tulkinnalla ja soveltamisella tulee olla yhtenäinen linja. Yhtenäiset sääntötulkinnat kautta maan ovat ammatikseen raveja kiertävien ohjastajien ja valmentajien perusvaatimus – heidän on pystyttävä luottamaan siihen, että yhtenäistä linjaa noudatetaan kaikkialla – ajettiin sitten Vermossa tai Oulussa. Se on heidän oikeusturvansa toteutumisen kannalta välttämätöntä.

Jäsenistömme kanssa käydyissä keskusteluissa nousee kuitenkin jatkuvasti esille yleinen näkemys, että sääntöjä tulkitaan ja sovelletaan eri tavoilla eri radoilla – samasta asiasta sanktioidaan jollakin radalla, kun toisella taas sama asia saattaa jäädä täysin huomiotta. Joissakin paikoissa ”liipasinsormi” sakkojen antamisessa on paljon herkemmällä kuin toisaalla.

Viime vuonna 107 eniten kilpaa ajanutta jäsentämme ajoivat 60 % kaikista Suomessa ajetuista kilpailusuorituksista. Tähän suhteutettuna heidän näkemyksiään tuomaritoiminnan linjattomuudesta ei pidä painaa villaisella, pelkästään subjektiivisina kannanottoina. Laajuutensa vuoksi näkemyksiin pitää suhtautua riittävällä vakavuudella.

Mistä sitten linjan vaihtelevuus voi johtua? Samat ohjastajat kiertävät eri radoilla, voiko heidän ajotyylinsä yhtäkkiä muuttua toisella radalla huonommaksi kuin toisella? Jotenkin tätä on vaikea uskoa. Entä tuomaristot? Nykyisin tuomaristoissa on enemmän vaihtuvuutta kuin joskus takavuosina ja tietyt tuomarit saattavat toimia useammalla eri radalla. Tässäkin tapauksessa tuntuu oudolta, että linja vaihtuisi siirryttäessä yhden radan tuomaritornista toiseen.

Selityksinä on myös välillä esitetty kilpailevien hevosten tason vaihtelua eri radoilla, matalia sarjamäärityksiä, alueen ammattimaisen toiminnan vähäisyyttä (runsaasti amatöörejä) tai jopa pitkän loppusuoraa – joka lisäisi  esimerkiksi ajotaparangaistusten määrää.

Sääntöjen erilaisen tulkinnan taustalla voi kuitenkin olla se, että eri ratojen tuomaristot elävät edelleen tuomarien lisääntyneestä liikkuvuudestakin huolimatta omissa lokeroissaan – vuorovaikutusta muihin tuomaristoihin ei ole tiedonvälityksen parantumisesta huolimatta tarpeeksi ja kokonaiskuvan hahmottaminen voi jäädä vajavaiseksi. Katsotaan asioita liikaa yhdestä tuomaritornista käsin. Yksi ratkaisuvaihto ongelman korjaamiseksi ja yhteneväisyyden parantamiseksi voisi olla tuomaritarkkailija – koordinoiva ja riippumaton ylin linjanmäärittäjä.

Tuomaritarkkailija

Tuomaritarkkailijan, ylituomarin – tai millä nimellä häntä halutaankin kutsuttavan – asettamista ylimmäksi ravikilpailusääntöjen ja rangaistusohjesäännön tulkitsijaksi on esitetty myös raviurheilussa. Tällaisen tuomaristoista riippumattoman, itsenäisen viran olemassaolo voisikin olla perusteltua. Aivan oma kysymyksensä sitten on se, että mistä tällaisen viran haltija voisi löytyä.

Käytännössä tehtävässä toimiva henkilö voisi olla entinen valvoja, tuomari tai suurkilpailuvalvoja, joka ei enää työskentele aktiivisesti tuomaristoissa. Samalla hänen tulisi olla persoonana luottamusta ja arvostusta herättävä henkilö niin kilpailijoiden kuin tuomarienkin keskuudessa, lajin ja säännöt läpikotaisin tunteva sekä laaja-alaista näkemystä omaava suunnannäyttäjä. Ei ihan pieniä vaatimuksia, mutta tehtävän onnistuneen hoitamisen kannalta elintärkeitä.

Nykyisin suurkilpailuvalvojille on sälytetty yhtenäisten sääntötulkintojen valvontavastuuta, mutta tämä toteutuu käytännössä huonosti: oikeastaan vain tuomari- ja valvojapäivillä kaksi kertaa vuodessa yhtenäiseen linjaan voidaan ottaa kantaa niin, että tieto kantautuu laajemmalle tuomarikuntaan. Merkittävä osa kilpailutoiminnasta jää tällöin joka tapauksessa pimentoon – varsinkin ne lukuisat niin sanotut perusrangaistukset, jotka usein tuohduttavat eniten kilpailijoiden mieltä.

Toinen ongelma suurkilpailuvalvojien kohdalla on se, että he itse toimivat aktiivisesti tuomaristojen jäseninä eri raviradoilla. Suurkilpailuvalvojat ovat nykyisellään liian kytköksissä perus-tuomarityöskentelyyn. Tämä voi aiheuttaa ongelmia heidän riippumattomuutensa suhteen. Vaikka suurkilpailuvalvoja ei toimi omaa tuomaristoaan koskevien asioiden käsittelijänä, niin tietyllä tapaa erikoiselta tuntuu se, että jokin toinen suurkilpailuvalvoja voi tehdä esimerkiksi muutoksenhakutapauksissa erilaisen ratkaisun, kuin mihin hänen kollegansa ”tuomaristo” on päätynyt. Tämä jos mikä voi viime kädessä kieliä yhtenäisen linjan puutteesta.

Huomattava on myös se, että suurkilpailuvalvojat ovat tuomaristoissa työskennellessään vain yksiä ääniä muiden joukossa. Enemmistön mielipide ratkaisee, ja tällöin myös suurkilpailuvalvoja voi joutua vähemmistöön – vaikka kuinka pitäisi sääntöjen tulkintaa yleisestä linjasta poikkeavana. Kuinka siinä sitten pitäisi hoitaa sääntöjen ja ohjeistusten yhdenmukaisen tulkinnan valvontaa?

Asiakkaan kohtaaminen

Yksi tuomaritoiminnan tärkeistä kehityskohteista liittyy asiakkaan, eli tässä tapauksessa kilpailijan, kohtaamiseen. Kun kilpailija ottaa yhteyttä tuomaristoon saatuaan tiedon saamastaan rangaistuksesta tai haluaa ottaa kantaa lähdön tapahtumiin, on tärkeää, että kilpailijaa kuunnellaan myös langan toisessa päässä ja hänen näkemyksilleen annetaan niiden ansaitsema arvo – vaikka ne olisivat erilaisia kuin tuomariston.

Pääosin ohjastajat tai valmentajat eivät ota yhteyttä aivan vähäpätöisissä asioissa, vaan heillä on tällöin selkeästi risteävä käsitys tapahtumien kulusta. Hyvään tuomaritoimintaan kuuluu vastakkaisten näkemysten huomiointi sekä kritiikin vastaanottokyky.

Jos kilpailija perustelee vastakkaisen näkökantansa, niin tuomariston on otettava tämä huomioon ja tutkittava mahdollisesti annettu rangaistus uudelleen myös kilpailijan esittämien argumenttien valossa.

Mikäli kilpailija tyrmätään heti ensimmäisestä lauseesta lähtien siten, että tuomiot esitetään kiveen hakattuina muuttumattomina totuuksina, niin kilpailijoiden ja tuomaristojen suhde ei tule ainakaan parantumaan. Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa turhautumiseen, jossa kilpailija ei edes viitsi enää ottaa yhteyttä tuomaristoon rangaistuksiin tai kilpailutapahtumiin liittyen – vaikka aihetta olisikin.

Monesti myös kilpailijoiden olisi hyvä laskea kymmeneen ennen kuin he ottavat yhteyttä tuomaristoon. On luonnollista, että kilpailutilanteet kuumentavat usein tunteita. Jotta asioita voitaisiin käsitellä rationaalisesti ja kilpailijankin kannalta tuloksellisesti, niin maltti olisi aina syytä säilyttää. Tilanteen eskaloituminen ei palvele ketään. Tässä kohtaa toivoisin myös tuomaristoille lisää koulutusta liittyen asiakkaan kohtaamiseen. Hyviä alkuja tähän suuntaan on jo otettu tämän kevään tuomaripäivillä, mutta lisää oppia tarvitaan edelleen.

Ravivalmentajat haluavat myös korostaa, että muutoksenhakutapauksissa tarkistusvaatimukseen suhtaudutaan riittävällä vakavuudella. Muutoksenhakuprosessin nopeutuessa ja valitusmaksun kohotessa kiireiset ammattilaiset eivät lähde valittamaan aivan vähäpätöisistä tai ”turhista” asioista. Valitusprosessi vie kuitenkin omaa arvokasta aikaa ja pahimmassa tapauksessa valitusmaksun, joten tällöin kilpailijalla täytyy todellakin olla täysin erilainen ja perusteltu kuva tapahtumien kulusta kuin sanktiot antaneella tuomaristolla. Tätä taustaa vasten kilpailijan näkemyksiin olisikin kiinnitettävä erityistä huomiota, vaikka päätöksiä pitäisikin tehdä nopealla aikataululla.

Mikko Korpela

 

 

 

 

 

Pääyhteistyökumppanit

logo_toto.pnglogo_st1.pnglogo_agrimarket_racing.pngHu-7o-logot.pnglogo_lvi_vallo.jpgsiipiveikot_logo.pnglogo_biofarm.pnglogo_blackhorse.pngtilitoimisto-ollikainen.pngvermo.pnguusi hippos.pnglogo_allomeera2.pngwahlsten 1918.png

Tämä sivusto käyttää evästeitä, jotta voit käyttää sivustoamme parhaalla mahdollisella tavalla.