Toiminnanjohtajalta: Kasko-vakuutuksesta kaivattu lisäturva?

(Julkaistu alun perin  Hevosurheilu-lehden Näkökulma-palstalla 12.6.2019)

Kuluvan vuoden aikana on keskusteltu ravien vakuutusturvasta ja sen kattavuudesta vahinkojen sattuessa. Keskiöön ovat nousseet tilanteet, joissa kolarissa syylliseksi tuomitun valjakon varusteet ovat vaurioituneet.

Tämänhetkisten vakuutusehtojen mukaisesti pakollinen kilpailuvakuutus ei korvaa itse omille varusteille aiheutettuja vahinkoja, ravikilpailijan vastuuvakuutuksesta sen sijaan korvataan toiselle valjakolle aiheutetut vahingot. Ehdot ovat olleet voimassa vuoden 2016 alusta lähtien.

Vakuutusturva toimii siis autoista tutun pakollisen liikennevakuutuksen tavoin. Mikäli valmentaja haluaa lisäturvaa varusteilleen, niin tällöin hänen tulee kääntyä oman vakuutusyhtiönsä puoleen. Y-tunnuksen omaavalle valmentajalle varusteiden vakuuttaminen kilpailutilanteessa on myös nykykäytännön perusteella mahdollista. Ilman yritystä toimivien amatöörien osalta tilanne on sen sijaan hankalampi.

Oman vakuutusturvan tarkistaminen ja päivittäminen mahdollisten vahinkotapausten suhteen on erittäin suotavaa, ammattivalmentajien kyseessä ollessa jopa pakollista. 

Suomen Hippos, Suomen Ravivalmentajat ja Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto kokoontuivat viime viikolla miettimään, miltä ravien vakuutusturvan tulisi näyttää tulevaisuudessa. Aihe on ajankohtainen sen johdosta, että sopimuskausi nykyisen vakuuttajan LähiTapiolan kanssa päättyy kuluvaan vuoteen. Suomen Hippos on käynnistämässä tarjouskierrosta uudesta sopimuksesta kesän aikana. Yhtenä lähtökohtana tarjouspyynnöissä tullee olemaan vakuutusmalli, jossa myös syyllisen omat vahingot korvataan.

Syyllisen itselleen aiheuttamien vahinkojen korvaamisessa pakollisen kilpailuvakuutuksen liitännäisenä voi piillä sudenkuoppia. Tosiasia lienee se, että nykyisillä hinnoilla uutta, kattavampaa vakuutusturvaa ei voida saada. Hinta tulisi tällöin kallistumaan. Kysymys kuuluu, että missä menee vakuutusmaksun kipuraja?  Erityisesti harrastajille maksut voivat nousta korkeiksi, varsinkin jos sitä suhteutetaan vuositasolla toteutuneiden starttien määrään.

Toinen mahdollinen ongelma voi ilmetä vakuutusyhtiön halukkuudessa tarjota tällaista turvaa. Riskikartoituksia varmasti tehdään tarkkaan ja ratkaisevaa kaikkien toimijoiden kannalta on, että miten pystytään pitämään aisoissa niin sanotut aiheettomat korvaustapaukset. Rehellisyyden vaatimusta omista vahingoista ilmoitettaessa sekä heti tapahtuman jälkeen tapahtuvan vahinkotarkastuksen merkitystä pitäisi korostaa entistä enemmän. Vastuu järjestelmän toimivuudesta tulee olla sekä kilpailijoilla itsellään että myös raviorganisaatiolla ja sen toimihenkilöillä.

Kilpailijalle voitaisiinkin tarjota nykyisin tarjolla oleva vakuutuspaketti täydennettynä kaskovakuutuksen tavoin toimivalla ylimääräisellä turvalla. Tämän vakuutuksen tulisi kuitenkin olla vapaaehtoinen – näin vakuutuskulujen nousu ei kollektiivisesti rasittaisi kaikkia kilpailutoimintaan osallistuvia. Vain ne maksaisivat, jotka kokisivat sen tarpeelliseksi. Muut ottaisivat mahdollisen riskin omaan niskaansa tai käyttäisivät vaihtoehtoisesti muiden vakuuttajien palveluja.

Nykyisin varustevahinkojen korvaukset on kytketty hevosen omistajille lähetettäviin kilpailuvakuutuksiin. Perusteltua on miettiä, että mikä motivaatio omistajalla olisi ottaa edellä mainittua lisäturvaa – erityisesti niissä tapauksissa, joissa hevoset ovat ammattivalmentajan treenissä. Omaa hevostaan kilpailuttavien kohdalla mahdollinen hyöty olisi selkeämmin osoitettavissa ja heitä on tietysti myös paljon.

Vaihtoehto voisi olla myös ylimääräisen vakuutusturvan liittäminen osaksi ohjastajien ja valmentajien lisenssimaksuja. Tämän vaihtoehdon kompastuskiveksi voivat nousta vastaavasti vakuutusalan yleiset käytännöt, sillä eihän autovakuutustenkaan kohdalla vakuuteta kuskia, vaan ajoneuvo.

Paljon on kysymyksiä ratkaistavana ennen kuin vakuutusneuvotteluissa päästään maaliin. On hyvä kuitenkin muistaa, että vuositasolla ilmoitettujen vahinkojen kokonaismäärä jää alle 100 tapauksen. Ajettujen lähtöjen määrään suhteutettuna raveissa rytisee siis todella harvoin. Mutta sitten kun jotain tapahtuu, niin vahinkojen kustannukset voivat helposti nousta korkeiksi varusteiden kallistumisen myötä.

Mikko Korpela
Toiminnanjohtaja
Suomen Ravivalmentajat ry